TULTA! NETTIRAAMATTUKOULU
www.tulta.net | seppo(piste)valimaki(at)kolumbus(piste)fi

ALKUUN | ILMOITTAUDU | OPETUS | KOKOUKSIA | RUKOUSPYYNNÖT | KYS/VAST | HERÄTYKSESTÄ | PELASTUS

2/1999

HERÄTYS vs. USKONNOLLISUUS

1. HERÄTYS TÖRMÄÄ USKONNOLLISUUDEN KANSSA
2. TARJA WÖRLIN: JEESUS ILMESTYY EESTISSÄ
3. GUY CHEVREAU: KUUNNELLEN ISÄMME KUTSUA
4. JUSSI VÄLIMÄKI: ENKELI-ILMESTYS PALATSI-SEURAKUNNASSA


SISÄLLYSLUETTELO | EDELLINEN | SEURAAVA | TULTA!-SIVUT ALKUUN

1. HERÄTYS TÖRMÄÄ USKONNOLLISUUDEN KANSSA

Uuden siemenen läpimurtava voima

Aivan kuin säännönmukaisesti Kristuksen seurakunta täällä maailmassa ajautuu uudestaan ja uudestaan Pyhän Hengen voimassa toimivasta elävästä tilasta uskonnolliseen perinteeseen ja ihmismielen mukaiseen muotomenoon. Silloin Pyhä Henki herättää valvovat sydämet seurakunnassaan rukoilemaan ja etsimään uutta tuoretta Jeesuksen läsnäoloa ja ilmestymistä. Kun sydämet kääntyvät ja alkavat janota kiihkeästi Herran ilmestymistä, Hän jälleen vuodattaa Henkensä herätyksen aaltoina elvyttääkseen ja varustaakseen seurakuntansa uudella voimalla. Jokainen herätys joutuu käymään lävitse ainutlaatuisen läpimurtautumisen uskonnollisuuden kahleista. Jo ensimmäisessä herätyksen siemenessä on uskonnollisuuden läpi murtava uusi voitelu, vaikka se ei heti tulisikaan siinä voimassaan ilmi.

Aluksi herätys voi olla uskonnollisen järjestelmän näennäisessä suojeluksessa, koska se herättää ihmisten kiinnostusta ja uskonnolliset johtajat saavat siitä itselleen kiitosta. Jumala koskettaa armossaan sydämessään penseitäkin niin kauan kuin heidän lihansa nousee vastarintaan. Janoavat eivät pysähdy vaan täyttyvät lisää Pyhällä Hengellä. Pian voitelu alkaa herättää kateutta ja pelkoa uskonnollisissa ja muutokseen taipumattomissa sydämissä ja väistämätön vastakkain asetelma syntyy. Uusi viini ei sovi vanhoihin (=uudistumattomiin) astioihin. Mutta uuden voitelun  ei tule pysähtyä vaan jatkaa läpimurtoaan omia uomiaan pitkin eteenpäin.

Peruuttamaton välirikko Daavidin ja Saulin välillä

Daavid sai taistella Saulin sotajoukoissa niin kauan, kunnes Pyhän Hengen voitelun kautta Daavid kykeni voimallisempiin tekoihin kuin Saul ja kansa alkoi osoittaa hänelle suurempaa suosiota kuin Saulille. Tämän jälkeen Saulin kateus ja viha leimahti valloilleen ja riivaajat alkoivat vallata hänen sieluaan. Lisääntyvän pimeyden tilassa Saul vielä kutsui Daavidin oli karkottamaan soitollaan riivaajia Saulista. Mutta lopulta ollaan tilanteessa, jossa Saul ei enää voi sietää Daavidia, vaikka oli ottanut hänet ikään kuin kasvattipojakseen. Tässäkin tilassa Saul vielä saa Pyhän Hengen kosketuksen ja joutuu hurmoksiin, mutta ei tee parannusta.

Joonatan tekee liiton Daavidin kanssa, muttei silti lähde hänen mukaansa, vaikka tunnustaakin Daavidista tulevan isänsä hallinnon voittajan. Lopulta Daavidille paljastuu karmaiseva tosiasia: kuningas Saul on peruuttamattomasti päättänyt tappaa hänet. Tässä tilanteessa Daavidin on paettava yksin, ilman tukijoita ja varusteita, ainoana varustuksenaan Herran antama voitelu. Tällä pakomatkallaan hän saapuu Noobiin ja menee Herran temppeliin, koska hän pelkää, että Saulin sotaväki muualla ottaisi hänet kiinni:

1. Sam. 21:1-3: Ja Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Mutta Ahimelek tuli vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: "Miksi sinä tulet yksin, eikä ole ketään sinun kanssasi?" Daavid vastasi pappi Ahimelekille: "Kuningas on käskenyt minut asialle ja sanoi minulle: 'Älköön kukaan saako tietää mitään siitä asiasta, jolle minä sinut lähetän, ja siitä käskystä, jonka minä olen sinulle antanut.' Ja palvelijat minä olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan. Anna nyt minulle, mitä sinulla on, viisi leipää, tahi mitä muuta löytyy."

Daavidille annetaan näkyleivät ruuaksi!

Daavid on hengen hädässä ja tarvitsee välttämättä ruokaa jaksaakseen matkata eteenpäin. Daavidin turva on Jumalassa ja hän turvautuu Jumalan huoneeseen ja Jumalan papin apuun. Papilla ei ole kuitenkaan  muuta leipää kuin näkyleivät temppelissä. Ahimelek tekee ratkaisun, joka merkitsee suurta Jumalan armoa Daavidille. Hän antaa Daavidille temppelin näkyleivät!

1. Sam. 21:4-6: Pappi vastasi Daavidille ja sanoi: "Tavallista leipää minulla ei ole; ainoastaan pyhää leipää on, jos vain palvelijat ovat karttaneet naisia." Daavid vastasi papille ja sanoi hänelle: "Totisesti olivat naiset eristettyinä meistä niinkuin ennenkin, milloin minä olen retkelle lähtenyt; ovatpa palvelijain reputkin aina olleet pyhät, vaikka retki on ollutkin tavallinen retki. Sitä enemmän leipä repuissa nyt pysyy pyhänä." Niin pappi antoi hänelle pyhää leipää; sillä siellä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty pois Herran edestä, että sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.

Hallitsemattomalta näyttävässä pakotilanteessa Herra johdatti Daavidin Noobiin, jossa hän sai kohdata todellisen Herran palvelijan. Pappi Ahimelek ymmärsi Jumalan Isän sydämen ja antoi Daavidille syötäväksi näkyleivät. Uskonnollinen kiihkoilija olisi mieluummin antanut Daavidin kuolla nälkään siksi, että näkyleivät olisivat niin "pyhiä", ettei niitä ihminen olisi saanut syödä henkensä hädässäkään. Daavid turvasi Herran armoon, sillä hänellä oli yhteys Hänen kanssaan. Herra vahvisti voideltunsa, antaen hänen syödä Elämän Leipää, Jeesuksen ylösnousemusvoiman todellisuutta!

Jokaisessa todellisessa herätyksessä on Jumalan yliluonnollinen läpimurtava voima. Tämän voiman täytyy kasvaa ja tulla niin peräänantamattomaksi, että se pystyy murtautumaan vastustavien uskonnollisten varustusten lävitse. On välttämätöntä, että herätys joutuu kohtaamaan vastustusta, sillä sen kautta herätyksen piirteet ja sanoma vahvistuvat ja puhdistuvat. Vastakkain asetelma uskonnollisuuden kanssa puhdistaa herätyksen sanoman ja sisällön, kunnes se saavuttaa sellaisen kirkkauden, johon todellinen läpimurtava voitelu laskeutuu. Tämän tulen läpi on jokaisen näyn ja herätyksen kuljettava!

Goljatin miekka

Suurimman hädän ja ahdistuksen keskellä ilmestyy vielä toinen siunaus. Daavid kysyy Ahimelekiltä vielä miekkaa, jolla hän voisi taistella vihollista vastaan. Silloin Daavidia kohtaa miellyttävä ja odottamaton yllätys. Juuri tässä temppelissä on Goljatin miekka! Tämä palautti Daavidin tietoisuuteen suuren voiton, jonka hän oli saanut Goljatista.

1. Sam. 21:8-9: Ja Daavid kysyi vielä Ahimelekilta: "Eikö sinulla ole täällä yhtään keihästä tai miekkaa? Sillä minä en ottanut mukaani, en miekkaani enkä muita aseitani, koska kuninkaan asia oli niin kiireellinen." Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso, se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta kuin se ei täällä ole." Daavid sanoi: "EI OLE TOISTA SEN VERTAISTA; ANNA SE MINULLE."

Tässä tilanteessa tuskin mikään muu asia olisi rohkaissut Daavidia enemmän kuin Goljatin miekka: "EI OLE TOISTA SEN VERTAISTA!" Nyt Daavid saa täydellisen vahvistuksen siitä, että hän on Jumalan suunnitelmassa. Hän ei olekaan epäonnistunut tai pilannut Jumalan mahdollisuutta. Nyt hän tietää olevansa etenemässä Jumalan yliluonnollisessa suunnitelmassa. Herra on oleva hänen kanssaan ja on suojeleva hänet kaikissa tilanteissa!

Rakkaudella siunaten
Seppo ja Marja

2. TARJA WÖRLIN: JEESUS ILMESTYY EESTISSÄ

"Olimme Eestissä 10-11.4 ylistysryhmän kanssa. Tämä oli ryhmän kolmas matka, mutta itse olin ensimmäistä kertaa mukana. Aiemmin en ole päässyt lastenhoito-ongelmien ja työesteiden vuoksi. Meillä oli lauantaina kaksi kokousta. Ensimmäisessä parani kaksi sairasta naishenkilöä. Mukanamme ollut Jussi sai ilmoituksen, että kokouksessa on henkilö, jolla on ristiselkäsairautta ja Jumala haluaa hänet parantaa penkkiin. Ja samoin jollain on olkapäävammaa ja hänetkin Jumala haluaa parantaa. Ja kokouksen jälkeen he sitten tulivatkin esille. Toisen parantumisen Jussi näki. Hän oli tämä olkapäävammaa sairastava. Hänen kätensä kasvoi Jussin silmien edessä 2 cm:llä! Ristiselkävaivainen henkilö kertoi vaivan olevan poissa.

Illalla meille oli vuokrattu maaseudulta kapakasta tila ja aika, jolloin ryhmä on siellä laulamassa. Ryhmällä on jonkin verran eestinkielisiä lauluja ja sitten tietenkin suomenkielisiä. Joka tapauksessa pääasiassa sävy on ylistys ja palvonta. Paikallinen helluntaiseurakunta oli jonkin verran informoinut ihmisiä ryhmän esiintymisestä.

Paikalle tulikin ihmisiä muutama kymmen. Huomion kiinnitti sellainen ryhmä nuoria poikia, hieman alle 20v. He istuivat koko ajan kuuntelemassa. Mukanamme oli paikallisen helluntaiseurakunnan paimen. Hän puhui sitten myös. Mutta myös tulkkasi ryhmäläisten todistukset. Kun aika oli kulunut umpeen ja ryhmä lopetti laulamisen, tuli kapakan omistaja kysymään, miksei ryhmä laulaisi enemmän. Aika oli kuitenkin niin sovittu ja olimme päivän urakan jäljiltä väsyneitä. Mutta vuokraa tilasta ei tarvinnut maksaa ja sinne toivotettiin toistekin tervetulleeksi. He itse sanoivat, että kun seuraavan kerran olemme paikalla, asiasta tiedotetaan kunnolla, että varmasti saadaan paljon kuulijoita. Esiintymisemme seurauksena helluntaiseurakunta sai mahdollisuuden järjestää nuorille suunnattuja kokoontumisia siinä tilassa.

Sunnuntai aamuna meillä oli sitten kokous paikallisessa seurakunnassa. Nämä pojat, jotka olivat olleet illalla kuuntelemassa, tulivat kokoukseen. Kokouksen lopussa he antoivat elämänsä Jeesukselle. Helmut, paimen seurakunnasta, tunsi ainakin yhden jo entuudestaan, mutta he eivät olleet ennen antaneet elämäänsä Jeesukselle. Aamen!! Kokous oli aika väkevä muutenkin. Jumalan läsnäolo oli aistittavissa monin tavoin. Ja yksi ryhmän jäsen sai väkevän Pyhän Hengen kosketuksen. Hänellä oli ollut hieman epäröivä suhtautuminen kaatumisiin. Pyhä Henki kosketti häntä aivan yllättäen. Seurakunta siunasi meitä kokouksen loputtua ja yhtäkkiä hän vain kaatui lattialle nauraen. Jumala voi yllättää meidät!!

Kokouksen jälkeen lähdimme ajamaan Tallinnaan. Me olimme kahdella autolla liikenteessä. Edellä mainittu ryhmän jäsen ajoi toista autoa ja itse olin toisessa. Hän siis ajoi edellä ja näki sitten tien varressa naisen keräämässä pulloja. Hän koki, että tälle henkilölle pitäisi antaa 100,- ja siihen loppuisi pullonkeruu siltä osin. No, hän ajatteli, että jos tulee vielä toinen, niin sille sitten. Hetken kuluttua tuli sitten toinenkin pullonkerääjä vastaan. Taas ajoimme peräkanaa ohi, vaikka tämä ryhmän jäsen tiesi mitä olisi pitänyt tehdä. Taas hän ajatteli, että jos vielä tulee jotain vastaan, niin sitten pysähdymme. Ei mennyt kauaa, kun näimme kauempana poliisin auton. Säikähdimme hieman, että mitäpä nyt? Kun tulimme lähemmäksi, näimme, että pellolla oli heinäauto ja tienvarressa autoja parkissa. Ilmeisesti oli jokin onnettomuus sattunut. Olen sairaanhoitaja ja pelästyin, että joku on hengenvaarassa ja meidän on pysähdyttävä auttamaan. Sitten näimme miehen makaamassa tienvarressa. Hänet oli osittain peitetty kasvoista alaspäin. Hän oli kuin olisi vain maannut siinä, mutta tajusimme hänet kuolleeksi. Emme pysähtyneet vaan menimme ohi. Toisen auton kuski kuitenkin edellisestä johtuen koki, että olisi pitänyt pysähtyä. Ja ajettuamme useita kilometrejä pysähdyimme tien varteen. Toisessa autossa kaksi tyttöäkin oli kokenut, että kuolleen puolesta olisi pitänyt mennä rukoilemaan. Meitä oli kuitenkin useita, joiden usko ei oikein tuntunut riittävän. Lopulta emme sitten menneet takaisin, vaan rukoilimme paikallamme, että Jumala tekee mitä tahtoo meistä riippumatta.

Tilanne oli aika mielenkiintoinen. Pohdimme sitä vielä laivassa matkalla kotiin. Mikä olisi ollut Jumalan tahto? Olisiko mies herännyt, jos olisimme menneet hänen puolestaan rukoilemaan? Yleensä oli ihme, että jouduimme moiseen tilanteeseen. En koskaan ole henkilökohtaisesti nähnyt liikenteessä onnettomuutta tai edes jälkitilaa siitä huolimatta, että kilometrejä on takana aikamoisesti ihan maantiellä ajettuna. Eikä ryhmässä tuntunut muillakaan olevan kokemusta moisesta. Olimme ensimmäistä kertaa elämässämme tilanteessa, jossa joku on juuri kuollut liikenneonnettomuudessa!! Miksi tämä oli matkamme varrella? Ja olisimme voineet periaatteessa ajaa toistakin kautta takaisin Tallinnaan, tosin se olisi hieman kiertänyt. Olen varma, että Jumala halusi tämän tilanteen eteemme. Se ei ollut sattuma. Se mitä olisi voinut tapahtua, on sitten Jumalan tiedossa. Me emme sitä voi tietää. Mutta uskon tämän kuitenkin vievän meitä näilläkin alueilla eteenpäin. Ja toivon tämän herättävän mietteitä teissä kaikissa, jotka luette tämän. Uskon, että olemme ihmeellisten aikojen kynnyksellä ja Jumala haluaa meidän elävän voittoelämää näilläkin alueilla.

Matkaterveisin, Tarja

PS: Matkat Eestiin jatkuvat..."

3. GUY CHEVREAU: KUUNNELLEN ISÄMME KUTSUA

Spread The Fire/huhtikuu 96
Toronto Airport Christian Fellowship
Dr.Guy Chevreau
(lainaus kirjasta Pray With Fire, jonka on kustantanut Harpercollins)

"Eräs isä matkusti poikansa kanssa vankkureilla. Kun he tulivat metsän reunaan, isä osoitti pensaita, jotka olivat aivan marjojen peitossa. Innoissaan poika kysyi 'emmekö voisi pysähtyä niin että saisin poimia joitakin?' Isä iloitsi poikansa innosta ja pysäytti mielellään vankkurit. Poika oli samassa vasta löytämänsä runsauden lumoama.

Jonkin ajan kuluttua isä halusi jatkaa matkaansa, mutta hänen poikansa oli niin uppoutunut marjojen poimintaan, että hänen oli vaikea jättää metsää. 'Poikani', isä sanoi 'emme voi viipyä täällä koko päivää. Meidän on jatkettava matkaamme. Nousepa tänne viereeni vankkureille.'

Mutta hänen vetoomuksensa ei riittänyt houkuttelemaan poikaa pois pensaista. Kuitenkaan pojan into ei vähentänyt isän rakkautta häntä kohtaan eikä hän ajatellutkaan jättää poikaa pois kyydistä. Mutta heidän todella täytyi mennä eteenpäin, sillä matkaa oli vielä paljon jäljellä. Isä huusi pojalleen ja sanoi 'Voit poimia marjojasi vielä hetken kauemmin, mutta pidä huoli, ettet jää liian paljon jälkeen, sillä minä aion lähteä nyt hitaasti eteen päin tietä pitkin. Samalla kun poimit, huutele -Isä! Isä!- aina muutaman minuutin välein ja minä vastaan sinulle. Niin kauan kun voit kuulla ääneni tiedät, että olemme vielä lähellä toisiamme. Mutta sillä hetkellä, kun et enää kuule ääntäni tiedät, että olet joutumassa eroon minusta. Silloin juokse kaikin voimin löytääksesi minut'."

On niin helppoa menettää tietoisuus Jumalan läsnäolosta ja välitön tarkoitus hetkellisessä kiireellisyydessä, jopa silloinkin kun tuo kiire johtuu palvelutehtävästä. Me saatamme niin nopeasti luottaa siihen, minkä me olemme aikaisemmin oppineet, kokeneet ja nähneet olevan siunattua sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiomme siihen, mitä Herralla on varattuna meitä varten ja mitä Hän haluaisi ilmoittaa meille ja meidän kauttamme tuona hetkenä.

Yrittäessämme vaikuttaa asioihin niin, että ne sujuisivat säädyllisesti ja järjestyksessä meidän on niin helppo ylittää valtuutemme ja panna käytäntöön kontrollin muotoja, jotka rajoittavat Henkeä ja saattavat jopa tuottaa surua Hänen tarkoitusperilleen. Huomaamme, että olemme muodostaneet uuden 'laatikon' Jumalaa varten - eräänlaisen 'uudistuslaatikon'. Niinpä me taas kehittelemme menetelmäoppeja ja yritämme saada aikaan kaavoja uusille tekniikoille. Niin tehdessämme työnnämme itsemme kauas siitä armosta ja henkilökohtaisesta suhteesta, jota Herra haluaisi ylläpitää meidän kanssamme. Jälleen kerran teot ylittävät armon ja meille jää vain se katkera todellisuus, että liha synnyttää vain lihaa ja Henki synnyttää henkeä (Joh.3:6).

Herran rukous seurakuntansa puolesta ei ole vähempää kuin todellinen yhteys - rikkomaton ja keskeytymätön läheinen suhde - sydän sydämeen ja Henki henkeen meidän kanssamme. Kun ilmenee ongelmia ja vaikeuksia joko henkilökohtaisella tai yleisellä tasolla, ei tarvita meidän ratkaisujamme tai keinojamme. Ennemminkin meidän tulisi rukoilla ja pyytää Hengen johdatusta ja vakaumusta kysyä lisää ilmestystä ja jopa suurempaa vapautta.

Tänä aikana Jumala kutsuu armollisesti meitä läheisempään henkilökohtaiseen yhteyteen kuin monet meistä ovat koskaan ennen kokeneet. Jumalan anteliaasta kädestä ovat lähtöisin kaikki nämä juhlanautinnot. Mutta samalla kun juhlimme Hänen hyvyyttään meidän tulee olla säälimättömät oman sydämemme haluille, sillä on mahdollista, että tulemme niin oman 'marjanpoimintamme' valtaamiksi, että lakkaamme tarkkailemasta Hänen äänensä kuulumista. Jos hetken innostuksessa olemme tehneet niin, meidän täytyy katua, ja tunnustaa se, että jälleen kerran me olemme rakastuneet enemmän lahjaan kuin sen antajaan.

Nyt etsitään uskoa - siihen että Hänellä, joka kutsuu on vielä paljon enemmän siunauksia varattuna meitä varten. Jos pysähdymme liian aikaisin, jäämme umpikujaan Jumalan johdatuksen sijasta. Meidän tulee olla varmat, että Herra jatkaa meidän kutsumistamme, ei niinkään viedäkseen meidät lopulliseen kohtaloomme, vaan yhä suurempaan ja läheisempään henkilökohtaiseen suhteeseen kanssaan niin, että Jeesuksen rukous voi saada täyttymyksensä. "Sen kirkkauden, jonka Sinä annoit minulle, minä olen antanut heille, että he voisivat olla yhtä kuten me olemme yhtä. Minä heissä ja Sinä minussa. Että he olisivat täydellisesti yhtä."

4. JUSSI VÄLIMÄKI: ENKEKI-ILMESTYS PALATSI-SEURAKUNNASSA

14.4.1999 olin Tampereen Palatsiseurakunnan keskiviikkokokouksessa. Vaikka itse kävin läpi erästä hyvin vaikeaa asiaa, koin Pyhän Hengen hellän läsnäolon heti alusta alkaen. Markku Ylipää puhui Jumalan armoistuimesta ja kehotti lopussa menemään Jumalan armoistuimen eteen ja kertomaan hänelle sen, mikä painaa ja mitä ei ymmärrä, ja jättämään sen Herran hoidettavaksi. Tein näin ja välittömästi koin, kuinka taakka nostettiin yltäni ja sydämessäni ollut tuska liukeni paljon pienemmäksi.

Tuon jälkeen ylistysryhmä alkoi laulamaan laulua:

Immanuel, Immanuel
Nimensä on Immanuel
Jumala on kanssamme
Nimensä on Immanuel

Hyvin pian tunsin Jumalan Majesteettisuuden laskeutuvan saliin ja koin hengessäni enkeleiden seisovan parvella kokoussalin molemmilla puolilla. Tuo Jumalan läsnäolo syveni, ja hetken kuluttua näin, hengellisesti, en fyysisesti, nuo enkelit, joiden läsnäolon edelleenkin tunsin. Parvella salin molemmin puolin seisoi monta enkeliä, vähintään kolmimetrisiä ihmisen muotoisia olentoja, jotka olivat puettuina hohtavan valkoisiin vaatteisiin. He olivat asettautuneina ikään kuin limitettyyn kolmiriviin alla olevan kuvan kaltaisesti.

En pystynyt erottamaan heidän kasvojaan, ja taaempana he ikään kuin sulautuivat yhtenäiseksi hohdoksi. He eivät laulaneet mukana, vaan he vain seisoivat kunnioittaen Jumalaa. He ikään kuin virittivät saliin Jumalan 'majesteettisuuden kentän'.

Näin heidät vielä jonkin aikaa laulun loputtuakin, kun edessä rukoiltiin. Hetken kuluttua näky loppui, mutta tunsin heidän läsnäolonsa vielä jonkin aikaa, oikeastaan kokouksen loppuun asti.

----

Tällä todistuksella haluan rohkaista jokaista uskovaa tässä maassa. Jumala haluaa ja tulee ilmestymään Suomessa majesteettisuudessaan, mutta samalla rakkaudessaan. Antautukaamme vain yhä enemmän Pyhälle Hengelle ja muistakaamme aina pitää sydämessämme kunnioitus hänen majesteettisuuttaan kohtaan.

Jussi Välimäki

SISÄLLYSLUETTELO | EDELLINEN | SEURAAVA | TULTA!-SIVUT ALKUUN

TULTA! | www.tulta.net | seppo(piste)valimaki(at)kolumbus(piste)fi