|
SISÄLLYSLUETTELO
| EDELLINEN | SEURAAVA
| TULTA!-SIVUT
ALKUUN
1.
HERÄTYS TÖRMÄÄ USKONNOLLISUUDEN KANSSA
Uuden
siemenen läpimurtava voima
Aivan
kuin säännönmukaisesti
Kristuksen seurakunta täällä maailmassa ajautuu uudestaan
ja uudestaan Pyhän Hengen voimassa toimivasta elävästä
tilasta uskonnolliseen perinteeseen ja ihmismielen mukaiseen muotomenoon.
Silloin Pyhä Henki herättää valvovat sydämet seurakunnassaan rukoilemaan
ja etsimään uutta tuoretta Jeesuksen läsnäoloa ja ilmestymistä.
Kun sydämet kääntyvät ja alkavat janota kiihkeästi Herran ilmestymistä,
Hän jälleen vuodattaa Henkensä herätyksen aaltoina elvyttääkseen
ja varustaakseen seurakuntansa uudella voimalla. Jokainen herätys
joutuu käymään lävitse ainutlaatuisen läpimurtautumisen
uskonnollisuuden kahleista. Jo ensimmäisessä herätyksen
siemenessä on uskonnollisuuden läpi murtava uusi voitelu,
vaikka se ei heti tulisikaan siinä voimassaan ilmi.
Aluksi
herätys voi olla uskonnollisen
järjestelmän näennäisessä suojeluksessa,
koska se herättää ihmisten kiinnostusta ja uskonnolliset johtajat
saavat siitä itselleen kiitosta. Jumala koskettaa armossaan sydämessään
penseitäkin niin kauan kuin heidän lihansa nousee vastarintaan.
Janoavat eivät pysähdy vaan täyttyvät lisää Pyhällä Hengellä. Pian
voitelu alkaa herättää kateutta ja pelkoa uskonnollisissa
ja muutokseen taipumattomissa sydämissä ja väistämätön
vastakkain asetelma syntyy. Uusi viini ei sovi vanhoihin (=uudistumattomiin)
astioihin. Mutta uuden voitelun ei tule pysähtyä vaan jatkaa
läpimurtoaan omia uomiaan pitkin eteenpäin.
Peruuttamaton
välirikko
Daavidin ja Saulin välillä
Daavid
sai taistella Saulin sotajoukoissa niin kauan, kunnes Pyhän Hengen voitelun kautta Daavid kykeni voimallisempiin
tekoihin kuin Saul ja kansa alkoi osoittaa hänelle suurempaa
suosiota kuin Saulille. Tämän jälkeen Saulin kateus
ja viha leimahti valloilleen ja riivaajat alkoivat vallata hänen
sieluaan. Lisääntyvän pimeyden tilassa Saul vielä kutsui Daavidin
oli karkottamaan soitollaan riivaajia Saulista. Mutta lopulta ollaan
tilanteessa, jossa Saul ei enää voi sietää Daavidia,
vaikka oli ottanut hänet ikään kuin kasvattipojakseen.
Tässäkin tilassa Saul vielä saa Pyhän Hengen
kosketuksen ja joutuu hurmoksiin, mutta ei tee parannusta.
Joonatan
tekee liiton Daavidin kanssa, muttei silti lähde hänen mukaansa, vaikka tunnustaakin
Daavidista tulevan isänsä hallinnon voittajan. Lopulta
Daavidille paljastuu karmaiseva tosiasia: kuningas Saul on peruuttamattomasti
päättänyt tappaa hänet. Tässä tilanteessa
Daavidin on paettava yksin, ilman tukijoita ja varusteita, ainoana
varustuksenaan Herran antama voitelu. Tällä pakomatkallaan
hän saapuu Noobiin ja menee Herran temppeliin, koska hän
pelkää, että Saulin sotaväki muualla ottaisi
hänet kiinni:
1.
Sam. 21:1-3: Ja Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Mutta
Ahimelek tuli vavisten
Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: "Miksi sinä tulet
yksin, eikä ole ketään sinun kanssasi?" Daavid vastasi
pappi Ahimelekille: "Kuningas on käskenyt minut asialle ja
sanoi minulle: 'Älköön kukaan saako tietää
mitään siitä asiasta, jolle minä sinut lähetän,
ja siitä käskystä, jonka minä olen sinulle antanut.'
Ja palvelijat minä olen määrännyt siihen ja
siihen paikkaan. Anna nyt minulle, mitä sinulla on, viisi leipää,
tahi mitä muuta löytyy."
Daavidille
annetaan näkyleivät ruuaksi!
Daavid
on hengen hädässä
ja tarvitsee välttämättä ruokaa jaksaakseen
matkata eteenpäin. Daavidin turva on Jumalassa ja hän
turvautuu Jumalan huoneeseen ja Jumalan papin apuun. Papilla ei
ole kuitenkaan muuta leipää kuin näkyleivät
temppelissä. Ahimelek tekee ratkaisun, joka merkitsee suurta
Jumalan armoa Daavidille. Hän antaa Daavidille temppelin näkyleivät!
1.
Sam. 21:4-6: Pappi vastasi Daavidille ja sanoi: "Tavallista leipää minulla
ei ole; ainoastaan pyhää leipää on, jos vain
palvelijat ovat karttaneet naisia." Daavid vastasi papille ja sanoi
hänelle: "Totisesti olivat naiset eristettyinä meistä
niinkuin ennenkin, milloin minä olen retkelle lähtenyt;
ovatpa palvelijain reputkin aina olleet pyhät, vaikka retki
on ollutkin tavallinen retki. Sitä enemmän leipä
repuissa nyt pysyy pyhänä." Niin pappi antoi hänelle
pyhää leipää; sillä siellä ei ollut
muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty
pois Herran edestä, että sinne samana päivänä,
jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.
Hallitsemattomalta
näyttävässä
pakotilanteessa Herra johdatti Daavidin Noobiin, jossa hän
sai kohdata todellisen Herran palvelijan. Pappi Ahimelek ymmärsi
Jumalan Isän sydämen ja antoi Daavidille syötäväksi näkyleivät.
Uskonnollinen kiihkoilija olisi mieluummin antanut Daavidin kuolla
nälkään siksi, että näkyleivät olisivat
niin "pyhiä", ettei niitä ihminen olisi saanut syödä
henkensä hädässäkään. Daavid turvasi
Herran armoon, sillä hänellä oli yhteys Hänen
kanssaan. Herra vahvisti voideltunsa, antaen hänen syödä
Elämän Leipää, Jeesuksen ylösnousemusvoiman
todellisuutta!
Jokaisessa
todellisessa herätyksessä
on Jumalan yliluonnollinen läpimurtava voima. Tämän
voiman täytyy kasvaa ja tulla niin peräänantamattomaksi,
että se pystyy murtautumaan vastustavien uskonnollisten varustusten
lävitse. On välttämätöntä, että
herätys joutuu kohtaamaan vastustusta, sillä sen kautta
herätyksen piirteet ja sanoma vahvistuvat ja puhdistuvat. Vastakkain
asetelma uskonnollisuuden kanssa puhdistaa herätyksen sanoman
ja sisällön, kunnes se saavuttaa sellaisen kirkkauden,
johon todellinen läpimurtava voitelu laskeutuu. Tämän
tulen läpi on jokaisen näyn ja herätyksen kuljettava!
Goljatin miekka
Suurimman
hädän ja ahdistuksen
keskellä ilmestyy vielä toinen siunaus. Daavid kysyy Ahimelekiltä
vielä miekkaa, jolla hän voisi taistella vihollista vastaan.
Silloin Daavidia kohtaa miellyttävä ja odottamaton yllätys.
Juuri tässä temppelissä on Goljatin miekka! Tämä
palautti Daavidin tietoisuuteen suuren voiton, jonka hän oli
saanut Goljatista.
1.
Sam. 21:8-9: Ja Daavid kysyi vielä Ahimelekilta: "Eikö sinulla ole täällä
yhtään keihästä tai miekkaa? Sillä minä
en ottanut mukaani, en miekkaani enkä muita aseitani, koska
kuninkaan asia oli niin kiireellinen." Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen
Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso,
se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana.
Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta kuin
se ei täällä ole." Daavid sanoi: "EI OLE TOISTA
SEN VERTAISTA; ANNA SE MINULLE."
Tässä tilanteessa tuskin
mikään muu asia olisi rohkaissut Daavidia enemmän
kuin Goljatin miekka: "EI OLE TOISTA SEN VERTAISTA!" Nyt Daavid
saa täydellisen vahvistuksen siitä, että hän
on Jumalan suunnitelmassa. Hän ei olekaan epäonnistunut
tai pilannut Jumalan mahdollisuutta. Nyt hän tietää
olevansa etenemässä Jumalan yliluonnollisessa suunnitelmassa.
Herra on oleva hänen kanssaan ja on suojeleva hänet kaikissa
tilanteissa!
Rakkaudella siunaten
Seppo ja Marja
2.
TARJA WÖRLIN: JEESUS ILMESTYY EESTISSÄ
"Olimme Eestissä 10-11.4 ylistysryhmän
kanssa. Tämä oli ryhmän kolmas matka, mutta itse
olin ensimmäistä kertaa mukana. Aiemmin en ole päässyt
lastenhoito-ongelmien ja työesteiden vuoksi. Meillä oli
lauantaina kaksi kokousta. Ensimmäisessä parani kaksi
sairasta naishenkilöä. Mukanamme ollut Jussi sai ilmoituksen,
että kokouksessa on henkilö, jolla on ristiselkäsairautta
ja Jumala haluaa hänet parantaa penkkiin. Ja samoin jollain
on olkapäävammaa ja hänetkin Jumala haluaa parantaa.
Ja kokouksen jälkeen he sitten tulivatkin esille. Toisen parantumisen
Jussi näki. Hän oli tämä olkapäävammaa
sairastava. Hänen kätensä kasvoi Jussin silmien edessä
2 cm:llä! Ristiselkävaivainen henkilö kertoi vaivan
olevan poissa.
Illalla
meille oli vuokrattu maaseudulta kapakasta tila ja aika, jolloin
ryhmä on siellä laulamassa.
Ryhmällä on jonkin verran eestinkielisiä lauluja
ja sitten tietenkin suomenkielisiä. Joka tapauksessa pääasiassa
sävy on ylistys ja palvonta. Paikallinen helluntaiseurakunta
oli jonkin verran informoinut ihmisiä ryhmän esiintymisestä.
Paikalle
tulikin ihmisiä muutama
kymmen. Huomion kiinnitti sellainen ryhmä nuoria poikia, hieman
alle 20v. He istuivat koko ajan kuuntelemassa. Mukanamme oli paikallisen
helluntaiseurakunnan paimen. Hän puhui sitten myös. Mutta
myös tulkkasi ryhmäläisten todistukset. Kun aika
oli kulunut umpeen ja ryhmä lopetti laulamisen, tuli kapakan
omistaja kysymään, miksei ryhmä laulaisi enemmän.
Aika oli kuitenkin niin sovittu ja olimme päivän urakan
jäljiltä väsyneitä. Mutta vuokraa tilasta ei
tarvinnut maksaa ja sinne toivotettiin toistekin tervetulleeksi.
He itse sanoivat, että kun seuraavan kerran olemme paikalla,
asiasta tiedotetaan kunnolla, että varmasti saadaan paljon
kuulijoita. Esiintymisemme seurauksena helluntaiseurakunta sai mahdollisuuden
järjestää nuorille suunnattuja kokoontumisia siinä tilassa.
Sunnuntai
aamuna meillä oli sitten
kokous paikallisessa seurakunnassa. Nämä pojat, jotka
olivat olleet illalla kuuntelemassa, tulivat kokoukseen. Kokouksen
lopussa he antoivat elämänsä Jeesukselle. Helmut,
paimen seurakunnasta, tunsi ainakin yhden jo entuudestaan, mutta
he eivät olleet ennen antaneet elämäänsä
Jeesukselle. Aamen!! Kokous oli aika väkevä muutenkin.
Jumalan läsnäolo oli aistittavissa monin tavoin. Ja yksi
ryhmän jäsen sai väkevän Pyhän Hengen kosketuksen.
Hänellä oli ollut hieman epäröivä suhtautuminen
kaatumisiin. Pyhä Henki kosketti häntä aivan yllättäen.
Seurakunta siunasi meitä kokouksen loputtua ja yhtäkkiä
hän vain kaatui lattialle nauraen. Jumala voi yllättää
meidät!!
Kokouksen
jälkeen lähdimme
ajamaan Tallinnaan. Me olimme kahdella autolla liikenteessä.
Edellä mainittu ryhmän jäsen ajoi toista autoa ja
itse olin toisessa. Hän siis ajoi edellä ja näki
sitten tien varressa naisen keräämässä pulloja.
Hän koki, että tälle henkilölle pitäisi
antaa 100,- ja siihen loppuisi pullonkeruu siltä osin. No,
hän ajatteli, että jos tulee vielä toinen, niin sille
sitten. Hetken kuluttua tuli sitten toinenkin pullonkerääjä
vastaan. Taas ajoimme peräkanaa ohi, vaikka tämä
ryhmän jäsen tiesi mitä olisi pitänyt tehdä.
Taas hän ajatteli, että jos vielä tulee jotain vastaan,
niin sitten pysähdymme. Ei mennyt kauaa, kun näimme kauempana
poliisin auton. Säikähdimme hieman, että mitäpä
nyt? Kun tulimme lähemmäksi, näimme, että pellolla
oli heinäauto ja tienvarressa autoja parkissa. Ilmeisesti oli
jokin onnettomuus sattunut. Olen sairaanhoitaja ja pelästyin,
että joku on hengenvaarassa ja meidän on pysähdyttävä
auttamaan. Sitten näimme miehen makaamassa tienvarressa. Hänet
oli osittain peitetty kasvoista alaspäin. Hän oli kuin
olisi vain maannut siinä, mutta tajusimme hänet kuolleeksi.
Emme pysähtyneet vaan menimme ohi. Toisen auton kuski kuitenkin
edellisestä johtuen koki, että olisi pitänyt pysähtyä.
Ja ajettuamme useita kilometrejä pysähdyimme tien varteen.
Toisessa autossa kaksi tyttöäkin oli kokenut, että
kuolleen puolesta olisi pitänyt mennä rukoilemaan. Meitä
oli kuitenkin useita, joiden usko ei oikein tuntunut riittävän.
Lopulta emme sitten menneet takaisin, vaan rukoilimme paikallamme,
että Jumala tekee mitä tahtoo meistä riippumatta.
Tilanne
oli aika mielenkiintoinen. Pohdimme sitä vielä laivassa matkalla kotiin. Mikä
olisi ollut Jumalan tahto? Olisiko mies herännyt, jos olisimme
menneet hänen puolestaan rukoilemaan? Yleensä oli ihme,
että jouduimme moiseen tilanteeseen. En koskaan ole henkilökohtaisesti
nähnyt liikenteessä onnettomuutta tai edes jälkitilaa
siitä huolimatta, että kilometrejä on takana aikamoisesti
ihan maantiellä ajettuna. Eikä ryhmässä tuntunut
muillakaan olevan kokemusta moisesta. Olimme ensimmäistä
kertaa elämässämme tilanteessa, jossa joku on juuri
kuollut liikenneonnettomuudessa!! Miksi tämä oli matkamme
varrella? Ja olisimme voineet periaatteessa ajaa toistakin kautta
takaisin Tallinnaan, tosin se olisi hieman kiertänyt. Olen
varma, että Jumala halusi tämän tilanteen eteemme.
Se ei ollut sattuma. Se mitä olisi voinut tapahtua, on sitten
Jumalan tiedossa. Me emme sitä voi tietää. Mutta
uskon tämän kuitenkin vievän meitä näilläkin
alueilla eteenpäin. Ja toivon tämän herättävän
mietteitä teissä kaikissa, jotka luette tämän.
Uskon, että olemme ihmeellisten aikojen kynnyksellä ja
Jumala haluaa meidän elävän voittoelämää
näilläkin alueilla.
Matkaterveisin, Tarja
PS:
Matkat Eestiin jatkuvat..."
3.
GUY CHEVREAU: KUUNNELLEN ISÄMME KUTSUA
Spread The Fire/huhtikuu 96
Toronto Airport Christian Fellowship
Dr.Guy Chevreau
(lainaus kirjasta Pray With Fire, jonka on kustantanut Harpercollins)
"Eräs isä matkusti poikansa
kanssa vankkureilla. Kun he tulivat metsän reunaan, isä
osoitti pensaita, jotka olivat aivan marjojen peitossa. Innoissaan
poika kysyi 'emmekö voisi pysähtyä niin että
saisin poimia joitakin?' Isä iloitsi poikansa innosta ja pysäytti
mielellään vankkurit. Poika oli samassa vasta löytämänsä runsauden
lumoama.
Jonkin
ajan kuluttua isä halusi
jatkaa matkaansa, mutta hänen poikansa oli niin uppoutunut
marjojen poimintaan, että hänen oli vaikea jättää
metsää. 'Poikani', isä sanoi 'emme voi viipyä
täällä koko päivää. Meidän on
jatkettava matkaamme. Nousepa tänne viereeni vankkureille.'
Mutta
hänen vetoomuksensa ei
riittänyt houkuttelemaan poikaa pois pensaista. Kuitenkaan
pojan into ei vähentänyt isän rakkautta häntä
kohtaan eikä hän ajatellutkaan jättää poikaa
pois kyydistä. Mutta heidän todella täytyi mennä
eteenpäin, sillä matkaa oli vielä paljon jäljellä.
Isä huusi pojalleen ja sanoi 'Voit poimia marjojasi vielä
hetken kauemmin, mutta pidä huoli, ettet jää liian
paljon jälkeen, sillä minä aion lähteä
nyt hitaasti eteen päin tietä pitkin. Samalla kun poimit,
huutele -Isä! Isä!- aina muutaman minuutin välein
ja minä vastaan sinulle. Niin kauan kun voit kuulla ääneni
tiedät, että olemme vielä lähellä toisiamme.
Mutta sillä hetkellä, kun et enää kuule ääntäni
tiedät, että olet joutumassa eroon minusta. Silloin juokse
kaikin voimin löytääksesi minut'."
On
niin helppoa menettää
tietoisuus Jumalan läsnäolosta ja välitön tarkoitus
hetkellisessä kiireellisyydessä, jopa silloinkin kun tuo
kiire johtuu palvelutehtävästä. Me saatamme niin
nopeasti luottaa siihen, minkä me olemme aikaisemmin oppineet,
kokeneet ja nähneet olevan siunattua sen sijaan, että
kiinnittäisimme huomiomme siihen, mitä Herralla on varattuna
meitä varten ja mitä Hän haluaisi ilmoittaa meille
ja meidän kauttamme tuona hetkenä.
Yrittäessämme vaikuttaa
asioihin niin, että ne sujuisivat säädyllisesti ja
järjestyksessä meidän on niin helppo ylittää
valtuutemme ja panna käytäntöön kontrollin muotoja,
jotka rajoittavat Henkeä ja saattavat jopa tuottaa surua Hänen
tarkoitusperilleen. Huomaamme, että olemme muodostaneet uuden
'laatikon' Jumalaa varten - eräänlaisen 'uudistuslaatikon'.
Niinpä me taas kehittelemme menetelmäoppeja ja yritämme
saada aikaan kaavoja uusille tekniikoille. Niin tehdessämme
työnnämme itsemme kauas siitä armosta ja henkilökohtaisesta
suhteesta, jota Herra haluaisi ylläpitää meidän
kanssamme. Jälleen kerran teot ylittävät armon ja
meille jää vain se katkera todellisuus, että liha
synnyttää vain lihaa ja Henki synnyttää henkeä (Joh.3:6).
Herran
rukous seurakuntansa puolesta ei ole vähempää kuin todellinen yhteys - rikkomaton
ja keskeytymätön läheinen suhde - sydän sydämeen
ja Henki henkeen meidän kanssamme. Kun ilmenee ongelmia ja
vaikeuksia joko henkilökohtaisella tai yleisellä tasolla,
ei tarvita meidän ratkaisujamme tai keinojamme. Ennemminkin
meidän tulisi rukoilla ja pyytää Hengen johdatusta
ja vakaumusta kysyä lisää ilmestystä ja jopa
suurempaa vapautta.
Tänä aikana Jumala kutsuu
armollisesti meitä läheisempään henkilökohtaiseen
yhteyteen kuin monet meistä ovat koskaan ennen kokeneet. Jumalan
anteliaasta kädestä ovat lähtöisin kaikki nämä
juhlanautinnot. Mutta samalla kun juhlimme Hänen hyvyyttään
meidän tulee olla säälimättömät oman
sydämemme haluille, sillä on mahdollista, että tulemme
niin oman 'marjanpoimintamme' valtaamiksi, että lakkaamme tarkkailemasta
Hänen äänensä kuulumista. Jos hetken innostuksessa
olemme tehneet niin, meidän täytyy katua, ja tunnustaa
se, että jälleen kerran me olemme rakastuneet enemmän
lahjaan kuin sen antajaan.
Nyt
etsitään uskoa - siihen
että Hänellä, joka kutsuu on vielä paljon enemmän
siunauksia varattuna meitä varten. Jos pysähdymme liian
aikaisin, jäämme umpikujaan Jumalan johdatuksen sijasta.
Meidän tulee olla varmat, että Herra jatkaa meidän
kutsumistamme, ei niinkään viedäkseen meidät
lopulliseen kohtaloomme, vaan yhä suurempaan ja läheisempään
henkilökohtaiseen suhteeseen kanssaan niin, että Jeesuksen
rukous voi saada täyttymyksensä. "Sen kirkkauden, jonka
Sinä annoit minulle, minä olen antanut heille, että
he voisivat olla yhtä kuten me olemme yhtä. Minä
heissä ja Sinä minussa. Että he olisivat täydellisesti
yhtä."
4.
JUSSI VÄLIMÄKI:
ENKEKI-ILMESTYS PALATSI-SEURAKUNNASSA
14.4.1999
olin Tampereen Palatsiseurakunnan keskiviikkokokouksessa. Vaikka
itse kävin läpi erästä
hyvin vaikeaa asiaa, koin Pyhän Hengen hellän läsnäolon
heti alusta alkaen. Markku Ylipää puhui Jumalan armoistuimesta
ja kehotti lopussa menemään Jumalan armoistuimen eteen
ja kertomaan hänelle sen, mikä painaa ja mitä ei
ymmärrä, ja jättämään sen Herran hoidettavaksi.
Tein näin ja välittömästi koin, kuinka taakka
nostettiin yltäni ja sydämessäni ollut tuska liukeni
paljon pienemmäksi.
Tuon
jälkeen ylistysryhmä alkoi laulamaan laulua:
Immanuel, Immanuel
Nimensä on Immanuel
Jumala on kanssamme
Nimensä on Immanuel
Hyvin
pian tunsin Jumalan Majesteettisuuden laskeutuvan saliin ja koin
hengessäni enkeleiden seisovan parvella
kokoussalin molemmilla puolilla. Tuo Jumalan läsnäolo
syveni, ja hetken kuluttua näin, hengellisesti, en fyysisesti,
nuo enkelit, joiden läsnäolon edelleenkin tunsin. Parvella
salin molemmin puolin seisoi monta enkeliä, vähintään
kolmimetrisiä ihmisen muotoisia olentoja, jotka olivat puettuina
hohtavan valkoisiin vaatteisiin. He olivat asettautuneina ikään
kuin limitettyyn kolmiriviin alla olevan kuvan kaltaisesti.
En
pystynyt erottamaan heidän
kasvojaan, ja taaempana he ikään kuin sulautuivat yhtenäiseksi
hohdoksi. He eivät laulaneet mukana, vaan he vain seisoivat
kunnioittaen Jumalaa. He ikään kuin virittivät saliin
Jumalan 'majesteettisuuden kentän'.
Näin heidät vielä jonkin
aikaa laulun loputtuakin, kun edessä rukoiltiin. Hetken kuluttua
näky loppui, mutta tunsin heidän läsnäolonsa
vielä jonkin aikaa, oikeastaan kokouksen loppuun asti.
----
Tällä todistuksella haluan
rohkaista jokaista uskovaa tässä maassa. Jumala haluaa
ja tulee ilmestymään Suomessa majesteettisuudessaan, mutta
samalla rakkaudessaan. Antautukaamme vain yhä enemmän
Pyhälle Hengelle ja muistakaamme aina pitää sydämessämme
kunnioitus hänen majesteettisuuttaan kohtaan.
Jussi
Välimäki
SISÄLLYSLUETTELO
| EDELLINEN | SEURAAVA
| TULTA!-SIVUT
ALKUUN |