Lähde: Global Revival News
owner-awakening@listserver.com
rmriss@earthlink.net
Joitakin osoituksia siitä, että Jumalalla on täysi
hallintavalta: Raportti NYC metroalueelta:
Kuten ehkä monet teistä tiedätte, asun vaimoni
Kathrynin kanssa sen verran lähellä World Trade Centeriä,
että sen kaksoistornit olivat selvästi nähtävissä
asuntoalueellamme sijaitsevalta Washington-kalliolta (Sitä
kutsutaan nimellä 'Washington Rock', koska kenraali George
Washington käytti tuota paikkaa 1770-luvun lopulla, tarkkaillessaan
brittijoukkojen liikkeitä täältä näkyvällä
laajalla alueella.) Tiistaina, onnettomuuden päivänä,
olimme noin kello 13.30 Washington-kalliolla ja näimme valtaisan
savupatsaan aaltoilevan tuhopaikalta ja ulottuvan laajalle alueelle
New Jerseyn rannikon ylle jopa Long Branchiin ja siitäkin edemmäksi.
Radiotoimittajat sanoivat tänään (torstaina 13.
syyskuuta), että sen mukaan kuin tänään tiedetään,
kadonneiden ja kuolleitten lukumäärä on viiden tuhannen
luokkaa. WTC:ssä oli tavallisina työpäivinä
yleensä lähes 55000 henkeä töissä toimistoissa
sekä lisäksi vielä vierailijoita, asiakkaita ja nähtävyyksien
katselijoita. Tämä tarkoittaa siis, että mahdollisesti
jopa yli 90 prosenttia ihmisistä onnistuttiin evakuoimaan ennen
kaksoistornien sortumista. Vaikka tästä tiedosta ei ole
apua niille, jotka eivät pelastuneet tai heidän rakkailleen,
se oli valtava etu noille yhdeksällekymmenelle prosentille,
jotka pääsivät pakoon sekä heidän perheilleen.
On myös mahdollista, että Jumala varjeli tuholta suuren
joukon ihmisiä, joiden alun perin olisi ollut tarkoitus olla
siellä töissä. Eilisiltana kokouksessamme Somerset
Christian Collegen (aiemmin tunnettu Zarephath Bible Institutena)
kappelissa, opiskelijahallituksemme pappi, Cathy Thompson-Fix, kertoi,
että aikaisemmin päivällä hän oli ollut
puheissa ryhmän kanssa, jotka olivat työskennelleet WTC:ssä,
ja noin viisitoista heistä kertoi tiistaiaamuna yhdentenätoista
syyskuuta halunneensa ehtiä ajoissa töihin, mutta erilaiset
olosuhteet viivyttivät heitä huolimatta heidän yrityksistään
parhaan kykynsä mukaan ehtiä ajoissa työpaikalleen.
Yhdessä tapauksessa eräs oli viemässä tytärtään
kouluun ennen lähtöään WTC:iin ja kun he saapuivat
koululle, tyttö huomasi unohtaneensa koulukirjansa. Hän
ajoi takaisin kotiin ja tytär otti kirjansa ja he palasivat
takaisin kouluun. Tästä seurasi se, että hän
itse myöhästyi junastaan ja hänen oli matkustettava
lautalla eteläiselle Manhattanille. Ollessaan puolivälissä
matkaansa hän sai omin silmin nähdä ensimmäisen
tuhoisan lentokoneen törmäyksen. Hän oli erittäin
iloinen siitä, että oli myöhästynyt.
Toinen koki matkallaan töihin aivan vastustamattoman ja pakottavan
halun pysähtyä kahville. Hän käytti kausilippua
matkoillaan eikä koskaan aikaisemmin ollut tehnyt tällaista.
Hän pysähtyi kahville ja tämä viivytti häntä
juuri niin paljon, että hän vältti onnettomuuden.
Cathy sanoi keskustelleensa ainakin kolmentoista muun kanssa,
jolla oli saman kaltaisia kertomuksia. Cathy kertoi kuulleensa myös
eräästä henkilöstä, joka oli toisessa tornissa
sen 102:ssa kerroksessa, kun se sortui kerros kerrokselta, ja tämä
pelastui nopeasta kerros kerrokselta laskeutumisesta murtunut jalka
ainoana vammanaan.
Dan Croson niminen opiskelija kertoi kappelikokouksessa, että
maanantai -iltana hänellä oli ystävän kanssa
hyvin pitkä keskustelu. Se kesti niin myöhälle yöhön,
että seuraavana aamuna 11. syyskuuta tämä ystävä
oli reilusti myöhässä lähtiessään
töihinsä WTC:iin. Tällä kertaa hän oli
erittäin iloinen siitä, että oli myöhästynyt,
sillä hän varjeltui joutumasta räjähdykseen
ja rakennusten sortumiseen.
Toisaalta me tunnemme myös toisia, jotka edelleen ovat kadoksissa.
Heidän joukossaan on erään paikallisen 'Fish'-järjestön
johtajan poika. Tämä järjestö on vuosikymmenien
ajan tarjonnut ruokaa, vaateita ja majoitusta tarpeessa oleville
alueellamme.
Kuitenkin tarkoitukseni tätä kirjoittaessani on tarjota
teille paljon erilaisia osoituksia siitä, että Jumala
toimii aktiivisesti jopa kauhujen keskellä. Ymmärtääkseni,
nuo WTC:n kaksi tornia olivat rakennetut ainutlaatuisella tavalla
ainakin kahdessa suhteessa.
Ensinäkin, näiden kahden tornin rakentamisessa käytettyjen
erityislisäysten tähden. Ne olivat niiden muutamien harvojen
rakennusten joukossa maailmassa, jotka saattavat kestää
sellaiset iskut kuin niihin osui (vaikkakaan ne eivät enää
voineet kestää niihin osuneiden räjähdysten
kuumuutta, joka sulatti teräksen noin 1600 asteessa Fahrenheitia,
ja aiheutti rakennusten sortumisen). Melkein minkä tahansa
muun kaltaisen rakenteen mukainen rakennus olisi luultavasti sortunut
välittömästi. Tästä seurasi se, että
monilla ihmisillä oli mahdollisuus päästä ulos
ennen kuin tornit sortuivat.
Toiseksi tornit oli rakennettu useimmista muista rakennuksista
poikkeavalla tavalla siten, että jokainen kerros oli kiinnitetty
ulkopuolisiin rakennuselementtirunkoihin. Tämä ulkopuolinen
runko tuki rakennusta. Tämän rakennussuunnitelman tähden
tornit kaatuessaan putosivat pystysuorassa itsensä päälle,
kerros kerrokselta sortuen. Tästä seurasi se, että
rakennukset eivät keikahtaneet kumoon valtaisiin lohkoihin
ympäröiviin alueisiin. Jos se olisi tapahtunut, sillä
olisi saattanut olla kaksi seurausta. Ensinäkin olisi saattanut
tulla dominovaikutus aiheuttaen rakennusten jonon kaatumisen läpi
koko Manhattanin. Yhtälailla merkittävää oli,
että tornit sortuessaan olivat erilliset, sillä keikahtavat
tornit olisivat levittäneet palavaa romua erittäin kauas
ja laajalle, aiheuttaen vaarallisia tulipaloja valtavalle alueelle
New York Cityssä.
Mikään näistä ei kuitenkaan alenna niiden
todellisten tapahtumien suuruusluokkaa sen enempää New
Yorkissa kuin Washington, D.C:ssäkään. Mutta ne kyllä
osoittavat, että asiat olisivat erittäin helposti voineet
olla vielä hyvin paljon pahemmin. Mutta kaikesta huolimatta
Roomalaiskirje 8:28 on osa Raamattua ja siksi se ei muutu.
Paljon kiitoksia rukouksistanne meidän puolestamme. Lämpimät
ja henkilökohtaiset terveiset kaikille teille, jotka olette
Karitsan yhteydessä.
Richard M. Riss 13.9.2001.
2. NEW YORKIN ASUKKAAT WTC:N JÄLKEEN
Lähde: http://www.crr.org/
CRR Administrator admin@crr.org
Seuraten presidentin kehotusta rukous- ja muistopäivän
viettämiseen, rukoilin viime perjantaina (14.9.) päivällä
liikekumppanieni Anthonyn ja Tomin kanssa. Rukouksemme aikana koin
johdatusta rukoilla - tai profetoida, en ole varma kumpaa se oli
- että New Yorkin kaupunkiin tulisi todellinen herätys;
että NY:n seurakunnat tulevat näkemään, kun
ihmisiä tulee virran lailla sisään ja he löytävät
Jumalan ja Jeesuksen ja myöskin Jumala tulee New Yorkiin ilmestyen
voimallisesti Henkensä kautta, tehden ihmisille erittäin
helpoksi löytää Hänet.
Rukoilin etteivät New Yorkin asukkaat olisi enää
ylpeitä ja ylimielisiä vaan ystävällisiä
ja huolehtivia; että NY ei enää olisi paikka jossa
ihmiset parveilevat ahneuden ja synnin tähden, vaan se olisi
'kaupunki vuorella' , jonne ihmiset tulevat , jota he löytäisivät
Jumalan - vähän samaan tapaan kuin on profetoitu Sakariaan
kirjan 8. Luvussa erityisesti jakeissa 20-21.
Liitän tähän vielä artikkelin viimeisimmästä
Charisma News'istä, joka kertoo New Yorkin seurakuntien viimesunnuntaisista
jumalanpalveluksista ja ulospäin suuntautuneista toiminnoista.
Tässä on vielä yksi rohkaisumerkki lisää,
joka tukee palavaa toivoani siitä, että jos me jatkamme
erirukoustamme newyorkilaisten ja kansamme puolesta, niin saamme
ottaa vastaan sen Jumalan ilmestymisen, jonka olemme kuulleet olevan
tulossa.
Siunauksin Kristuksessa
Don Baker 18.9.2001
3. KANSA KÄÄNTYY JUMALAN PUOLEEN
Lähde: Charisma News Service 9/17/01
Pääkirjoitus: Eric Tiansay
MILJOONAT TÄYTTÄVÄT KIRKOT TERRORISTIHYÖKKÄYKSEN
JÄLKISEURAAMUKSENA
KANSA KÄÄNTYY JUMALAN PUOLEEN LÖYTÄÄKSEEN
LOHDUTUSTA JA TOIVOA
Tämän pahimman Amerikan Yhdysvaltoja vastaan tehdyn
terroristihyökkäyksen herättäminä miljoonan
amerikkalaiset lähtivät eilen kirkkoihin etsimään
vastauksia ja suojaa, "The New York Times" lehden mukaan.
Jo tunteja ennen kuin jumalanpalvelukset alkoivat, ihmisiä
alkoi kokoontua kirkkojen ulkopuolelle jonoihin, "National
Public Radio" raportoi.
Sinä päivänä kun arvioitu kuolleiden määrä
kohosi 5000 ja presidentti Bush vertasi sotaa terrorismia vastaan
"ristiretkeen", monet sellaiset, jotka eivät ole
olleet kirkossakävijöitä, tulivat suurin joukoin
kokoushuoneistoihin rannikolta rannikolle saadakseen apua tunnevammoihinsa,
jotka edellisen viikon hyökkäykset WTC:iin ja Pentagoniin
olivat aiheuttaneet.
Brooklynin Tabernacle'ssa New Yorkissa oli seurakunnan neljän
kokouksen aikana vain seisomapaikkoja vapaana. Pastori Cymbala nimesi
joitakin seurakunnanjäseniä, jotka edelleen olivat kadoksissa
tapahtuneen tragedian vuoksi ja kaksi henkilöä, jotka
olivat pelastuneet, kertoivat todistuksensa iltakokouksessa.
Noiden neljän kokouksen aikana seurakunta kokosi 700 ratkaisukorttia
ihmisiltä, jotka olivat tulleet eteen antaakseen elämänsä
Kristukselle. Pastori Al Toledo kertoi, että kirkossa vallitsi
"epätavallinen hellyys", joka osoitti, että
ihmiset olivat erittäin herkkiä. Tämä koko tapaus
on nöyryyttänyt kaupunkiamme ja kansakuntaamme.
Toisaalla Brooklynissä, NYn palolaitoksen osasto no226sta
-- jonka miehistöstä neljä oli kadonneiden joukossa
-- tuli julistus paikka, sillä läheisen 'The House of
the Lord '- nimisen helluntaiseurakunnan pastori Herbert Daughtry
asettautui ovensuuhun ja julisti sanomansa kovaäänisen
avulla usean sadan hengen joukolle, joka oli kokoontunut kadulle,
"The New York Daily News" raportoi. "Monet meistä
kysyvät: 'Missä Jumala on? Missä Jumala on juuri
nyt?' Daughtry sanoi. 'Vaikka emme aina ymmärrä elämää,
ei ole tarkoitus, että luovumme siitä, vaan meidän
on jatkettava elämäämme... Jumala on siellä,
missä Hän on aina ollut." Daughtryn kokous oli "pelastuksen
ja henkiinjäämisen "tilaisuus, kapteeni Billy Carew
kertoi "Daily News"lle. "Meistä ei tunnu, että
me olemme menettäneet heidät kokonaan. Sen tähden
me tulimme koolle kaikkien naapureittemme kanssa.
4. IHMEPELASTUMINEN WTC:N TOISESTA TORNISTA
Lähde: http://www.riwermail.org/
sdayton@northwest.com
PELASTUMINEN WTCN TOISEN TORNIN 81STÄ KERROKSESTA
TODISTUS JUMALAN KÄDEN SUOJELUSTA KAIKEN MURHENÄYTELMÄN
KESKELLÄ.
Tiistaina 11. syyskuuta 2001 alkoi niin kuin mikä tahansa
päivä Stanley Praimnathin elämässä Edmont'issa
Long Islandilla. (Hän on Bethel Assembly of God-seurakunnan
diakoni ja pyhäkoulutyön johtaja.) Hän nousi aikaisin
ylös, kävi suihkussa, rukoili valmistautui ja lähti
töihin. Ajomatkalla ei tapahtunut mitään ihmeellistä.
Junamatka oli aivan tavallinen. Kuitenkin, tuona päivänä
hän sai kokea Jumalan käden säästävän
hänen elämänsä.
"Jostain erityisestä syystä, tuona aamuna annoin
(rukoushetkessäni) vähän ylimääräistä
itsestäni Herralle," Stanley kertoi. "Sanoin, 'Herra
suojaa minut ja kaikki rakkaani kallisarvoisen veresi alle.' Ja
vaikka sanoin ja uskoin sen, toistin sitä yhä uudestaan."
Kun Stanley saapui WTC:n kakkostornille hän nousi hissillä
81 kerrokseen, jossa hänen toimistonsa oli. "Työskentelen
Fuji Bank Ltd:lle ja olen lainaosaston avustava pääjohtaja.
Yhtiö sijaitsee 79:stä 82:een kerroksissa."
Tullessaan Stanley tervehti Deliseä, joka oli saapunut ennen
häntä. Lyhyen keskustelun jälkeen, hän meni
työpöytänsä luo ja kuunteli puhelimestaan saapuneet
viestit. "Kun seisoin siinä ja kuuntelin viestejäni,
katsoin samalla ikkunasta viereistä rakennusta, WTC ykköstä,
ja huomasin tulen roihuavan sen katon läpi," Stanley kertoi.
"Koko tuon rakennuksen ulkosivu on lasia ja sieltä, missä
olin, saattoi nähdä kaikki rakennukset, lentokoneet ja
kaiken mikä lensi sillä korkeudella."
Kun Stanley näki tulipalojen roihuamisen hän ensimmäiseksi
ajatteli pomoaan, joka työskenteli tuossa rakennuksessa. Hän
päätti yrittää soittaa hänelle saadakseen
selville oliko hän kunnossa. "Soitin hänen numeroonsa
enkä saanut vastausta. Niinpä sanoin Deliselle kehotuksen,
'Tule, tule - lähdetään ulos täältä'".
Delise ja Stanley tulivat hisseille ja ajoivat 78een kerrokseen.
Siellä oli muitakin ihmisiä: yhtiön hallituksen puheenjohtaja
, pääjohtaja ja henkilöstöpäällikkö
sekä kaksi muuta miestä liittyi joukkoon ja he lähtivät
alas WTC kakkosen kokoontumistasolle.
Jos he olisivat jatkaneet matkaa ja poistuneet rakennuksesta,
kaikkien heidän elämänsä olisivat säästyneet.
Mutta niin ei tapahtunut. "Kun olimme tulleet kokoontumistasolle
turvallisuusvartija pysäytti meidät ja kysyi: 'Minne olette
menossa?' Stanley selitti ja kertoi nähneensä tulen toisessa
tornissa. Stanleyn kertoman mukaan vartija sanoi, "Voi, se
oli vain onnettomuus. Kakkostorni on turvassa. Menkää
vain takaisin toimistoihinne."
Se osoittautui kohtalokkaaksi neuvoksi - Stanleyn lisäksi
Delise oli ainoa, joka pelastui tuosta ryhmästä. "Me
pilailimme keskenämme ja sanoin (henkilöstöpäällikkö)
Brian Thompsonille,' Tämä olisi hyvä hetki ajatella
uutta sijaintipaikkaa - tämä rakennus ei ole enää
turvallinen!'" Stanley suuntasi takaisin toimistoonsa, mutta
ennen sinne tuloaan hän sanoi Deliselle, että tämän
päivän kokemusten vuoksi, hänen olisi hyvä lähteä
kotiin ja yrittää rentoutua.
Thompson meni 82 kerrokseen, hallituksen puheenjohtaja ja pääjohtaja
jäivät 79. kerrokseen ja Stanley palasi 81. kerrokseen.
Kun Stanley tuli toimistoonsa puhelin soi. "Joku Chicagosta
soitti ja kysyi katsoinko tv-uutisia," hän kertoi. Kerroin
soittajalle että kaikki oli "hienosti".
Mutta kaikki ei ollut "hienosti" - kaukana siitä.
Vielä kun Stanley oli puhelimessa, hän katsoi ulos näki
United Air Lines lento 175 tulevan suoraa itseään kohti.
"Näin vain tämän suuren harmaan koneen, jossa
on punaiset kirjaimet siivissä ja peräsimessä, suuntaavan
suoraa minua kohti," Stanley sanoi. "Mutta tämä
tuntui tapahtuvan ikään kuin hidastettuna. Kun kone vaikutti
olevan vajaan sadan metrin päässä, sanoin, 'Herra,
ota Sinä kaikki hallintaasi, minä en pysty auttamaan täällä
itseäni!'"
Sitten Stanley sukelsi pöytänsä alle. "Raamattuni
oli pöytäni päällä". Stanley selitti."
Ilman epäilyksen varjoakaan tiesin sinne päästyäni,
että Herra pitäisi minusta huolen." Samalla kun hän
käpertyi kohtalokkaaseen asemaansa pöytänsä
alle, kone rysähti rakennuksen seinään ja räjähti.
Ihmeen kautta Stanley oli vahingoittumaton. Kuitenkin hän
näki koneen palavan siiven osastonsa käytävässä.
Hän tiesi, että hänen olisi päästävä
nopeasti ulos toimistostaan ja rakennuksesta. Mutta hän oli
jäänyt hartioitaan myöten jumiin romun sekaan.
"Herra, ota Sinä hallinta tässä, tämä
on nyt Sinun ongelmasi", hän toisti rukoustaan. "En
tiedä, mistä sain tuon voiman, mutta Herra antoi minulle
niin paljon voimaa ruumiiseeni, että kykenin ravistelemaan
kaiken pois päältäni. Minusta tuntui, että olin
'maailman vahvin mies'."
Aina välillä Stanley pyysi Herraa säästämään
hänen elämänsä. "Itkin ja rukoilin, 'Herra,
minulla on asioita, jotka pitäisi tehdä. Haluan nähdä
perheeni, Herra, auta minut tästä."
Stanleyn toimisto muistutti taistelukenttä - seinät
olivat sortuneet pölyisiksi läjiksi, toimiston tarvikkeet
oli väkivaltaisesti hajotettu yltympäri, liekit loimusivat
ja kivimurskaa oli joka puolella.
"Jokainen paikka mihin yritin kiivetä (päästäkseni
ulos) sortui ja minä kaatuilin," hän kertoi."
Sain haavoja ja ruhjeita, mutta sanoin, 'Herra, minun on päästävä
kotiin rakkaitteni luokse, minun on selviydyttävä, Sinun
täytyy auttaa minua!"
Yhtäkkiä Stanley näki uuden valon välähdyksen.
Hetkisen se hämmästytti häntä. "Mitä
mahdollisuuksia sille oli, että joku olisi tuonut taskulampun
tähän kerrokseen?" hän ajatteli. "Ensimmäinen
läpäisevä ajatukseni oli, 'Tämä on minun
suojelusenkelini - Herrani on lähettänyt jonkun pelastamaan
minut!'" Stanley alkoi huutaa. "Minä näen valon,
näen valon." Mutta yritettyään 'kynsin ja hampain'
kaivaa tietään romun lävitse, hän tajusi, ettei
hän päässyt ulos - kaikki ulosmenotiet olivat tukossa
eikä 'hänen suojelusenkelinsä' päässyt
hänen luokseen - hänen ja portaikon välissä
oli seinä. "Hän ei pääse minun luokseni
enkä minä pääse hänen luokseen ja tällä
hetkellä minä en pysty kunnolla hengittämään,"
Stanley sanoi. "En tiedä oliko se rikinkäryä
vai mitä (ehkäpä palavaa lentokoneen polttoainetta),
mutta saatoin haistaa tuon aineen. Painuin polvilleni ja sanoin,
'Herra, sinun täytyy auttaa minua. Olet auttanut minut tähän
asti, auta minut vielä portaille.'"
Mutta sitten Stanley teki jotain yllättävää.
Samalla kun hän oli polvillaan ja rukoili, hän huusi seinän
takana olevalle miehelle, "On yksi asia, jonka haluaisin tietää,
tunnetko sinä Jeesuksen?" Mies vastasi, että hän
kävi kirkossa joka sunnuntaina. Sitten he yhdessä rukoilivat
ja pyysivät, että kykenisivät pääsemään
seinän läpi.
"Kun nousin minusta tuntui siltä, että voima tuli
ylleni," Stanley sanoi. "Olin joka puolelta 'kananlihalla'
ja tärisin ja sanoin seinälle 'Sinusta ei ole mitään
vastusta minulle ja minun Herralleni!'" Pienen hetken kuluttua
hän iski nyrkillä seinään kulkuaukon ja seinän
toisella puolella olleen miehen avulla hän kykeni kiemurtelemaan
aukon kautta seinän läpi. "Kaveri otti kiinni minusta,
syleili ja suuteli ja sanoi: 'Tästä päivästä
loppu elämäksi olet minun veljeni!'"
Mutta vaara ei ollut vielä ohi. Seinän toisella puolella
ollut mies esitteli itsensä Brianiksi ja hän oli jo iäkkäämpi
mies ja heidän piti vielä päästä 81 kerroksesta
portaita pitkin alas, rakennuksessa, joka oli tulessa sekä
(mitä he eivät tienneet) vaarassa sortua. "Me onnuimme
tiemme alas ja joka kerroksessa pysähdyimme katsomaan oliko
siellä vielä joitakin, mutta emme nähneet kuin erään
miehen, joka makasi lattialla selkä murtuneena ja oli aivan
veren peitossa."
Stanley kysyi, saisiko hän kantaa miehen ulos, mutta turvamies
sanoi, että olisi parempi lähettää ensiapuhoitajat
ylös. Kun he lopulta pääsivät ala-aulaan, siellä
oli enää vain palomiehiä. "He sanoivat , 'Juoskaa,
juoskaa, juoskaa!!!' He käskivät meidän juosta ulos,
mutta eivät välittäneet itsestään,"
hän kertoi.
Stanley ja Brian olisivat juosseet ulos rakennuksesta, mutta nyt
ala-aula oli tulipalojen ympäröimä. He kastelivat
itsensä rakennuksen sammutusvesien alla, ottivat toisiaan käsistä
kiinni ja juoksivat liekkien läpi turvaan kahden korttelin
päässä sijaitsevaan Kolminaisuuden kirkkoon. "Halusin
mennä sisälle kirkkoon kiittämään Jumalaa,"
Stanley selitti, "samalla kun tartuin kirkon porttiin rakennus
(WTC 2.) sortui."
Stanley ja Brian pääsivät turvallisesti pois vaaravyöhykkeestä.
Ennen kuin he erosivat Stanley antoi käyntikorttinsa Brianille
toivoen yhteydenottoa tulevina aikoina, ja sanoi, "Jos emme
muuten tapaa niin taivaassa kuitenkin."
Useita tunteja myöhemmin haavoilla ja verisenä, vaatteet
repaleisina ja lainaksi saatu paita päällään
Stanley lopulta pääsi kotiinsa vaimonsa Jenniferin ja
kahden tyttärensä, Stephanie 8 v. Ja Caitlin 4 v., luokse.
"Syleilin vaimoani ja kahta lastani ja me itkimme," Stanley
kertoi. Kiitettyään Jumalaa henkensä säästämisestä,
Stanley sanoi Jumalalle, että mitä tahansa hän tulisi
tekemään, se tulisi aina olemaan Hänen kunniakseen.
"Olen arkana kivusta, mutta joka hetki kun olen hereillä
sanon 'Herra, jollet sinä olisi pitänyt huolta, minä
en olisi selvinnyt siitä!'"
"Jostain jumalallisesta syystä, sen tiedän ilman
epäilyksen varjoakaan, hyvän Jumalan mahtava käsi
käänsi koneen suunta murto-osan verran pois siitä,
missä minä seisoin," Stanley sanoi. "Sillä
kun se törmäsi, se oli vain kuuden metrin päässä
minusta. En välitä mitään siitä, miten
ihmiset haluavat selittää -- mitä he sanoisivat nyt
tai vuosien kuluttua, mutta minä tiedän, että Jumalan
käden kosketus käänsi tuota konetta. Herrani Jeesus
on suurempi kuin WTC ja Hänen sormensa voi työntää
lentokoneen sivuun!"
Dan Van Veen, Assemblies of God - uutispalvelu
5. TUULI JA VESI JOHDATTIVAT MIEHEN PIMEYDEN LÄPI
TURVAAN
Lähde: sdayton@northwest.com
http://www.riwermail.org/
Eräs mies pakeni juuri ennen ensimmäisen rakennuksen
sortumista seuraamalla tuulen puuskaa ja veden virtaa. Tom Mylott
oli ensimmäisessä tornissa tiistaina, kun siihen osui.
Hän haavoittui lasinsirpaleista ja oli odottelemassa maanalaisessa
aulassa, jonka oli ilmoitettu olevan turvallinen paikka. Kuitenkin
jonkin ajan kuluttua hänestä kuitenkin tuntui siltä
että hänen tuli mennä ulos ja hän lähti
pois alueelta vaikka häntä vaadittiin pysymään
siellä.
Hän sanoi, "Minä lähden, tuleeko joku minun
kanssani?"
Kun hän aukaisi oven, hän joutui täydelliseen pimeyteen.
Ihmiset, jotka seurasivat häntä, huusivat hänen jälkeensä.
Hän neuvoi heitä seuraamaan ääntään.
"Jumala näytti minulle tien," hän sanoi. "Seurasin
tuulta ja vettä."
Hän ryömi ja käveli tuulenpuuskan suuntaan hallin
läpi kunnes hän tuli ulos rakennuksesta ja meni auringon
valon suuntaan vain joitakin sekunteja ennen kuin rakennus sortui.
"Kaikki huusivat avuksi Jeesuksen nimeä noina hetkinä,"
hän kertoi.
Kun hän pääsi kotiin ja tajusi mitä oli tapahtunut,
Herra näytti hänelle kaksi tärkeää opetusta:
1. Älä luota ihmisten rakentamaan turvallisuuteen.
2. Jumalan tuulen ja veden täytyy saada johdattaa meitä.
Ne vievät meidät Pojan luo.
6. PERUUNTUNUT KOKOUS PELASTI SUOMALAISET
Suomalaisuhrit terroristihyökkäyksen yhteydessä
eivät olleet kovin kaukana, ja rukoillaan, että hekin
tulevat tuntemaan todellisen Pelastuksen:
Lähde: POHJALAINEN 17.9.2001/STT - Anu Vaalama
..."Viime päivien tapahtumat New Yorkissa ja Washingtonissa
olivat yleinen puheenaihe ensimmäisessä koneessa, joka
turman jälkeen palasi Suomeen. Hotellimme sijaitsi noin 800
metrin päässä WTC:stä. Kun toinen torneista
romahti olin aamukävelyllä. Näin valtavan pölypilven
ja sen jälkeen ihmiset alkoivat juosta pakoon," Olli Karikorpi
kertaa.
Tiina Karlssonin mielestä tapahtumat tuntuivat epäuskottavilta,
kuin kauhuelokuvalta. "Manhattan jakautui tapahtuman jälkeen
kahdeksi kaupungiksi. Toinen oli katastrofialuetta ja toisessa osassa
elämä kuitenkin jatkui," Karlsson sanoo.
Tapahtumia kerranneiden Karlssonin ja Karikorven ilmeet muuttuvat
vakaviksi, kun he kertovat, että heidän piti alun perin
olla tiistaiaamuna liiketapaamisessa WTC:n kakkostornin 99. kerroksessa.
Tapaamisen siirtämisestä ilmoitettiin kuitenkin maanantaina.
"Mieleen on hiipinyt ajatuksia siitä, että mitä
kamalaa olisi voinut tapahtua, jos tapaamista ei olisikaan siirretty,"
kertoo Karlsson. ...