UPOTUSKASTE
4. LUTHERIN KASTEOPPI ON HARHAA

Katoliseen kirkkoon kehittyi keskiajalla monia turmiollisia harhaoppeja. Erityisesti munkki Augustinus kehitteli monia teorioita, jotka irtautuivat Jeesuksen ja apostolien opetuksesta. Tällaisia harhaoppeja olivat esimerkiksi:

  • lapsikasteoppi, jonka mukaan Jumala pelastaa pikkulapsen silloin kun hänet kastetaan kirkon omaksuman pyhän toimituksen mukaan

  • perisyntioppi, jonka mukaan lapsi syntyessään kantaa esi-isien perisyntejä ja on siksi sielunvihollisen oma syntymästään alkaen

Nämä harhaopit liittyvät Suomessakin vaikuttavaan luterilaiseen kastekäytäntöön. Siinä ei tunnusteta eikä eroteta hengen uudestisyntymistä Jeesuksen henkilökohtaisen vastaanottamisen kautta. Lasta pidetään sielunvihollisen omana, joten hänet pitää pelastaa tällä toimituksella Jumalan lapseksi. Samalla lapsi kirjataan seurakunnan jäseneksi, jonka tulee sen jälkeen osallistua vielä aikuisuuden kynnyksellä tämän lapsikasteen vahvistamiseen eli konfirmaatioon.

Lapsikasteopetus liittyy olennaisesti yhteen perisyntiopin kanssa. Perisynti on valhetta, jonka keskiaikainen mystikko Augustinus kehitteli. Raamattu ei missään kohdassa opeta siitä. Hesekielin kirjassa sanotaan:

Hes. 18:19-21: Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.

Perisyntiopin mukaan jokainen lapsi kantaisi syntymästään asti Aadamin syntivelkaa ja olisi sielunvihollisen ja kuoleman oma. Raamatun ilmoituksen mukaan me emme kuitenkaan ole perineet Aadamin syntivelkaa vaan Aadamin lankeemuksesta johtuneen heikkouden tilan, jonka vuoksi olemme joutuneet maailmassa vallitsevien pimeyden voimien orjiksi.

Martti Lutherin lapsikasteopin pääpiirteet, jotka hän julkaisi katekismuksissaan, ovat seuraavat:

  • Kastetilaisuudessa pappi julistaa, että lapsi on joutunut sielunvihollisen valtaan ja että hän on vihan lapsi. Kasteessa pyydetään, että Jumala pelastaisi hänet.

  • Luther uskoi lapsikasteen sakramentin pelastavan lapsen sielunvihollisen vallasta. Hän opettaa isossa katekismuksessaan näin: "Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä ovat siinä, että se pelastaa."

  • Katolisen kirkon perinnäissäännön mukaan kasteessa yhdistyvät Jumalan Sana ja vesi salaisella tavalla erikoiseksi vedeksi, joka uudestisynnyttää kastettavan lapsen.

  • Katolisen kirkon perinnäissäännön mukaan kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset.

  • Tämän vaikuttaa veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan Sana sekä Jumalaan luottava usko.

  • Katolisen kirkon perinnäissäännön mukaan lapsen pelastus ei perustu kastettavan lapsen henkilökohtaiseen uskoon vaan Jumalan lupauksiin. Kasteessa oletetaan lapsen uudestisyntyvän ja tulevan Jumalan lapseksi.

  • Kummit irtisanoutuvat perkeleestä, tunnustavat uskonsa ja suostuvat kastettavaksi lapsen puolesta.

  • Kummit uskovat lapsen puolesta hänen pelastuneen, uudestisyntyneen ja tulleen Jumalan lapseksi.

Lutherkaan ei ilmeisesti luottanut lapsikasteen "uudestisynnyttävään voimaan" koska hän murehti sitä, että kastetut myöhemmin lankesivat pimeyden teille. Tähän ongelmaan hän piti syyllisenä välinpitämättömästi ja huonosti toteutettua kastetapahtumaa, pappien ja kummien maallistumista, liiallista humalatilaa ja epäuskoa.

Lutherin opin perusteella kummit ovat Jumalalle vastuussa kastettavan lapsen pelastumisesta. Tämähän olisi hirveä vastuu, jos se olisi todellista. Uskominen lapsen puolesta hänen uudestisyntymisekseen ja pelastumisekseen on uskonnollista noituutta. Sen sijaan lapsen siunaaminen ja opettaminen päivittäin, jotta hän tulisi tuntemaan Jeesuksen, on Jumalan tahto ja raamatullista.

Luther uskoi, että lapsikaste uudestisynnyttää ja pelastaa lapsen kummien uskon kautta. Hämmästyttävää on, ettei hän huomioinut vanhempien uskoa tässä tilanteessa lainkaan. Raamattu ei opeta missään, että ihminen syntyisi sielunvihollisen lapsena. Jumala luo jokaisen sielun Taivaassa ja lähettää hänet maailmaan, jossa hänestä tulee ihminen, jolla on henki, sielu ja ruumis. Jeesus ja apostolit opettavat pelastusta henkilökohtaisen uskon kautta. Kukaan ei voi uskoa pelastusta toisen hyväksi. Me voimme vain anoa Jumalalta toisten ihmisten pelastumista ja johtaa heidät Jeesuksen yhteyteen. Vainajien puolesta ei tule rukoilla, niin kuin ortodoksit tekevät.

Voidaksesi päästä eteenpäin uskon elämässä ja Jeesuksen tuntemisessa sinun tulee ehdottomasti hyljätä ja tuomita kaikki lapsikasteeseen liittyvät uskomukset. Kun sinä uskot Jeesukseen niin kuin kirjoitukset opettavat, silloin sinun sisimmästäsi on virtaava elävän veden virrat.

Joh. 7:37-39: Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin kirjoitukset sanovat, hänen sisimmästään on voimakkaasti ryöppyävä elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Tänä päivänä Suomen luterilainen kirkko ei toteuta edes Lutherin antamaa lapsikasteopetusta, vaan se on muuntanut sitäkin yhä sekavampaan muotoon. Tietysti on niin, että jos nykyajan ihmisille ehdotettaisiin edellä mainittua kastekaavaa, kukaan järkevä ihminen ei uskoisi sitä.

Uskon elämä Jumalan valtakunnassa on vapaita uskon valintoja. Mikään ei ole kätkettyä tai salattua vaan jokainen on täysin tietoinen siitä, mitä hän tekee ja miksi. Lapsikaste on määrätyllä tavalla rinnastettavissa okkultismiin, koska sen kautta lapselle opetetaan, että Jumala on tehnyt hänelle kaiken oleellisen ilman hänen omaa valintaansa ja vastuutaan.

Lapsikaste opettaa, että hän on tämän toimenpiteen vaikutuksesta uudestisyntynyt, tullut Jumalan lapseksi ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole mitään sellaista tapahtunut. Miten tällaisen opetuksen saanut sitten voisi käsittää, että hänen pitäisi vielä uudestaan tulla Jumalan lapseksi? Miten hän voi uskoa, että hänen täytyy uudestaan täyttyä Pyhällä Hengellä, koska saamansa opetuksen mukaan hän on jo lapsikasteessa täyttynyt Hengellä?

Lapsikasteopetuksen seurauksena ihmisen sieluun syntyy sekaannus siitä, mitkä asiat ovat ihmisen vastuulla ja mitkä asiat ovat Jumalan vastuulla. Jos ihminen uskoo, että pelastus ja hänen uskonsa ovat vain Jumalan vastuulla, sielunvihollinen pystyy estämään ihmistä tekemästä uskon ratkaisua. Lutherin kehittämä oppi sidotusta ratkaisuvallasta on erittäin turmiollinen tässä suhteessa.

On traagista, että pelkästään lapsikasteeseen luottavat joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan henkilökohtaisesti. Uskomus lapsikasteen pelastavaan voimaan on petosta. Lapsikasteella on hyvin syvällinen vaikutus kaikkiin sen valheelle altistuneille. Se kylvää petollisen valheen heti ihmisen elämän alussa. Tämä valheellinen ajattelu vaikuttaa sielun syvemmissä kerroksissa ja jarruttaa uskossa kasvamista myöhemminkin.

UPOTUSKASTE