MIKSI VIETÄMME JOULUA?

Vanhan testamentin laki ja juhlamääräykset kuuluivat vain israelilaisille, jotka olivat lakiliiton kautta liitetyt Jumalaan. Pakanat olivat kaikkien vanhojen liittojen ulkopuolella ja tietämättömiä ja Jumalan opetuksista. Lain noudattamisesta syntyi kiistaa messiaanisten juutalaisten ja uskoon tulleitten pakanoitten kesken. "Ja kun oli paljon väitelty" apostolien neuvosto Jerusalemissa tulkitsi lain ja israelilaisille määrätyn uskon harjoituksen perustukset pakanoita koskien näin:

Ap. t. 15:28-29: Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"

Uuden liiton korkein laki israelilaisille ja pakanoille on rakkauden osoittaminen lähimmäisiä kohtaan:

1. Joh. 3:21-24: Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista. JA TÄMÄ ON HÄNEN KÄSKYNSÄ, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Uuden liiton käsky pakanoille ja juutalaisille on 1) uskoa Jeesuksen nimeen - niinkuin kirjoitukset opettavat. Silloin sydämemme ei syytä meitä ja meillä on lapsen uskallus Jumalaan Isänämme. Toinen käsky on 2) rakastaa toinen toisiamme Hänen rakkaudellaan ja niinkuin itseämme. Rakkauden lain toteuttaminen on meidän uskovien päämäärä. Jos onnistumme siinä, voimme tuoda ilmi Jumalan valtakuntaa ja voittaa lisää ihmisiä Jeesukselle.

Vanha liitto oli esikuvallinen uudesta liitosta. Se oli vajavainen eikä kelpaa uuden täydellisen liiton opetukseksi. Israelin kansalla oli ainutlaatuinen papillinen tehtävä tuoda esiin Jumalan ilmoitusta. Tämä tehtävä huipentui Voidellun esille tulemiseen Israelin kansan keskuudesta. Nyt kun Voideltu on ilmestynyt, meidän kutsumme on ottaa Hänet vastaan ja elää uuden luomuksen elämää Pyhän Hengen voimassa.

Usko Jeesukseen siirtää meidät pakanat yhtälailla kuin messiaaniset juutalaiset "alkeisvoimien orjuudesta" pojan eli Jeesuksen kanssaperillisen asemaan Isän yhteyteen. Paavalin opetuksen mukaan kaikki lain alainen elämä on alkeisvoimien orjuuttamaa. Vasta Jeesuksen kautta ilmestynyt Jumalan valtakunnan elämä on todellista elämää "Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa". Kaikki luonnollinen, inhimillinen, kaikki demonivoimat, luonnonlait ja kaikki näkyvä ovat alkeisvoimia verrattuna Jumalan valtaherruuteen, joka toteutuu Jeesuksen pelastustyön kautta Häneen uskovien elämässä.

Gal. 4:1-7: Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra; vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti. Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen (PO. POJAN) asemaan. Ja koska te olette lapsia (PO. POIKIA), on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi (PO. POIKA); mutta jos olet lapsi (PO. POIKA), olet myös perillinen Jumalan kautta.

Vanhan liiton aikana Jumala saattoi tulla kansansa YLLE vain ulkonaisen kuuliaisuuden kautta. Lain määräämien juhlien kautta Jumala opetti ja muistutti Israelin kansaa liitostaan ja lupauksistaan. Niiden noudattaminen teki Hänelle mahdolliseksi koskettaa ja virvoittaa kansaansa.

Uudestisyntymisen jälkeen tilanne on aivan erilainen. Jeesus on lunastustyöllään kukistanut synnin ja kuoleman lain. Hän itse on tullut SISÄLLE uudestisyntyneen uskovan sydämeen. Nyt me saamme pitää jatkuvaa ilojuhlaa Hänen kanssaan Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa meitä jatkuvasti Jumalan lupauksista, opetuksista ja suunnitelmista.

Ulkonaisilla juhlilla ei ole uudessa liitossa samaa kuuliaisuutta ja liiton yhteyttä vahvistavaa tarkoitusta kuin vanhassa liitossa oli. Me elämme nyt Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Uudessa liitossa yhteyden ja liittomme todistus on Pyhä Henki ja Hänen sinettinsä sydämissämme sekä voitelunsa yllämme. Koko vanhan liiton opetusten ja temppelipalveluksen tilalle on tullut Jumalan lopullinen päämäärä - Pyhällä Hengellä voidellut Jeesuksen seuraajat. Koko ruumiimmekin on kutsuttu Pyhän Hengen temppeliksi. Paavali kehottaa kirkastamaan Jeesusta Kristusta Pyhän Hengen täyteyden ja pyhän vaelluksen kautta myös ruumiissamme.

Jumala itse rakastaa pitää juhlaa lastensa kanssa. Kun järjestämme inhimillisiä juhlia, joissa voimme korottaa ja tuoda esiin Jeesusta. Yhteisessä juhlassa - joka ei ole epäjumalille uhrattua - voimme myös välittää Jumalan Isän rakkautta lähimmäisillemme.

Rooman kirkosta periytynyt kirkkokalenteri on inhimillistä kulttuuria, jolla ei ole suoraa liittymää vanhan liiton opetuksiin. Pakanallisen kulttuurin vaikutuksesta jouluun ja muihin kirkkokalenterin juhliin liittyy paljon noituutta ja muita saastaisuuksia. Pakanat viettävät juhliaan jumalattomin ajatuksin ja menoin.

Uuden liiton uskovat ovat kutsutut ja valmistetut viettämään juhlaa sydämissään ja rakkauden yhteyden kautta. Jeesus Kristus asuu sydämissämme ja Hänen kauttaan me olemme jo asetetut taivaallisiin. Rakkauden lain toteuttaminen inhimillisten juhlien keskellä on korkein laki, joka nostaa elämämme alkeisvoimien yläpuolelle ja tuo Jeesukselle mahdollisuuden ilmestyä lähimmäistemme elämään.

Emme juhli joulua millään pakanallisella rituaalilla, vaan haluamme viettää sydämissämme juhlaa Pyhässä Hengessä Jeesuksen kanssa. Haluamme kohdata lähimmäisiämme Jumalan rakkaudella ja liittyä yhteiseen juhlaan puhtaudessa välittääksemme Jeesuksen pelastustyötä Hänen luoduilleen.

Rakkaudella siunaten
Seppo ja Marja